Metrossa monet töistä/koulusta tulevat nukkuivat äänekkäästi kuorsaten seisaaltaan eivätkä heränneet vaikka metro miten mennä kolisi ja ihmiset mökäsivät.
Sky train asemalla valtavat ihmismassat kiiruhtivat ikuisuuksia pitkiin portaisiin ja kapusivat ylös ja alas portaita. Kiinnitin huomiota tyttöön joka ensin kipusi portaita ja sitten rivakkaa tahtia liki hölkkäsi asemalle samalla lukien jonkinlaista kirjaa keskitttyneenä. Samassa joukossa vanhempi mies meni ihmisvirran mukana aika tahtia lukien sanomalehteä.
Jotenkin täällä elämänmeno tuntuu kamalan hektiseltä. Kaikilla on armoton kiire joka paikkaan ja samaan aikaan pitää tehdä sata asiaa. Ja mikä pahinta kiireentunne tuntuu tarttuvan! Ehkä Bangkokin jälkeen jokin rennompi mesta olisi vuorostaan kiva...
***
Tänään aamulla lähdettiin metro+skytrain+vene kombolla aamupäivällä kohti reissun ekaa varsinaista nähtävyyttä. Minä kun en museoista piittaa, eikä liioin Tuomas, mutta Siriraj Medical Museum oli aivan pakko päästä näkemään kun sen verran erikoiselta paikalta kuulosti.
Museo sijaitsi valtavankokoisen yliopistollisen sairaalan yhteydessä ja etukäteen olimme lukeneet pelotteluita miten mahdotonta itse museota - tai museoita - on löytää. Jostain kumman syystä löydettiin omin avuin perille aivan vaivattomasti ensin anatomian museoon ja sitten vartijan pienellä opastuksella eri rakennukseen jossa olivat patologian-, oikeuslääketieteen- ja loistautien museot.
Valitettavasti museoissa ei saanut kuvata mutta toisaalta taas en usko että kuolleiden lasten ja vauvojen, junan alle jääneiden ihmisten, tapettujen ihmisten ym kuvat täällä blogissa niin kivalta näyttäisivät. Näen varmaan painajaisia kuvasta jossa oli junan alle jäänyt mies jonka pää oli kokonaan irronnut ja kaula oli hajonnut verimössöksi... Hyi! Niin ikään oli mahdollisuus nähdä erilaisia aseita joilla oli oikeasti ihmisiä tapettu, vaatteita joita oli ollut henkirikosten uhrien yllä, muumioitunut sarjamurhaajan ruumis, kuolemaantuomitun raiskaajamurhaajan luuranko, säilötty ruumis joka kuului hukkumalla kuolleelle pikkulapselle, pääkalloja joissa oli eri asteisia kallonmurtumia esim kirveellä päähänlyönnistä... Niin ikään oli säilöttyjä ihmisen sisäelimiä kuten aivoja, keuhkoja, perna... (terveitä sellaisia ja sellaisia joissa oli syöpäkasvaimia) sekä luita yms.
Oli myös kuvia ja kertomuksia erilaisista ihmisten loistaudeista ja joitakin loisia oli myös "näytillä" purkeissa. Hyih.
Karmeita juttuja, mutta eipä tuollaista ole mahdollisuus nähdä ihan joka paikassa... Kiinnostavaa oli kyllä ja aikaa sai kulumaan! 200bahtia sai pulittaa henkilöltä noista museokierroksista.
Museosta mentiin veneellä ChinaTowniin eli kiinalaiskaupunkiin. Katukuvasss näkyi jatkuvasti kiinalaisten pitämiä kultakauppoja, koruliikkeitä ja kaikenlaisia krääsämyymälöitä. Aivan kaikkea myytiin mitä saattoi kuvitella. Ja kaikkea yritettiin ahkerasti tulla kauppaamaan.
Päädyttiin rauhalliselle sivukadulle jossa huomattiin pieni katukeittiö jossa oli esillä melkoinen määrä erilaisia patoja ja pannuja joissa oli esillä toinen toistaan herkullisemman näköisiä ruokia. Paikkaa pyöritti pari poikaa ja heidän iäkäs (äitinsä?) istui lähistöllä yhdessä ruokapöydässä. Äidillä oli pöydällä iso kulho jonka päällä rätti jolla pyyhi hikeä naamalta :D Kulhossa oli tukuttain seteleitä ja aina kun joku osti paikasta ruokaa niin pojat veivät rahat mamman hikikulhoon. :D
Tilattiin molemmat yksinkertainen annos "pork with rice" ja isot kylmät oluet päälle. Mamma poikineenkaan ei osannut sanaakaan englantia mutta elekielellä ja hymyllä päästiin taas pitkälle...
Käveltiin monia kilometrejä vain katsellen ja ihmetellen paikkoja, tuoksuja, ääniä ja ihmisiä. Sitten hotellille ja kamala kokemus intialaisesta noutoruuasta. Kertakaikkiaan kamala kokemus. Miten naanleipä on voinut sen hintaisessa paikassa jäädä raa'aksi ja lampaanliha maistua niin paskalta? Ja melkein Suomen hinnoissakin... Tripadvisoriin vaan varoittamaan muita! :D
En toivu tästä pitkään aikaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti