Viidakkoretki

Tänään oli kerrassaan upea päivä. ♡ Aamulla hyvien yöunien jälkeen mentiin aamupalalle ja sen jälkeen napattiin ilmaisbussi Komtarille ja sieltä sitten toisella bussilla päästiin jatkamaan 1 eurolla tunnin  matkan päähän Penangin luonnonpuistoon nimeltään Taman Negara Pulau Pinang.
Sisäänkäynnillä piti täyttää kaavake henkilötiedoista, aiotusta määränpäästä ja tarkasta kellonajasta koska on lähtenyt matkaan jotta osataan tulla etsimään jos ei palaa takaisin iltapäivästä.

Valittiin päämääräksemme Teluk Duyung eli Monkey Beach. Sinne oli 4km matka viidakon halki pientä polkua joka oli melko juurakkoista ja ylämäkeen menevää. Matkan varrella näimme 2 monitor lizardia (onko ne suomeksi sitten varaaneja? :D) joista toinen oli todella iso! Kuvaa yritin napata mutta ryökäleet pötkivät pakoon. Myös iso (ja kamala) hämähäkki bongattiin, iso sininen koppakuoriainen, hohtavia kuoriaisia, joku liki nyrkin kokoinen kauhistuttava pistiäinen kamalalla piikillä ja apinat huusi korkealla puissa ja piti meteliä muttei nähty vilaustakaan... Kuulemma tuolla on tavattu myös delfiineitä vesialueilla ja viidakossa erilaisia apinalajeja paljon, villisikoja, sivettikissoja, lento-oravia, lemureita...

Oli ihana välillä pysähtyä kuuntelemaan oikean viidakon oikeita ääniä ilman mitään muita "häiriötekijöitä".

Onneksi käärmeitä ei näkynyt lainkaan vaikka ne yleisiä viidakon asukeita täällä on!

Kamala hiki tuli, mutta oli tosi upea kokemus. Rakastan luontoa ja eläimiä. ♡

Puolimatkassa viidakko loppui ja esiin ilmestyi pieni rannanpätkä. Olisi tehnyt mieli jäädä siihen huilaamaan, mutta päätettiin pienen juoma- ja kuvaustauon jälkeen jatkaa matkaa, sillä perille apinarannalle oli päästävä ennenkuin alkaa ramaista :D

Perillä Monkey Beachilla istuskeltiin vähän aikaa kaikessa rauhassa ja Tuomas pulahti hetkeksi uimaan. Itse olin niin puhki että en jaksanut kun mennä varpaat kastelemaan ja kahlaamaan polvia myöden veteen.

Otettiin venekyyti takaisin luonnonpuiston pääoville ja samalla kun hypättiin pieneen kiikkerään paattiin huomattiin että taivas oli muuttunut mustaksi ja kohta varmasti tulisi vettä kuin aisaa, jälleen.

Pidettiin sadetta katoksen alla mutta kun trooppinen ukkoskuuro ei ottanut loppuakseen nakkasin suuren valkoisen pyyheliinan päälleni ja lähdettiin juokseen lähimmälle bussipysäkille. Näytin varmaan kuin naamiaisiin lähtevältä kummitukselta. :D Kirosin mielessäni kun en ottanut hotellilta mukaan sateenvarjoa (sateenvarjoa jonka mukava siivoojapoika antoi edellisiltana ravintolassa kun isot ihmismassat jäi saarroksiin sinne rankkasateen vuoksi, me mukaanlukien, ja kello oli puolenyön ja oli pakko alkaa uhmata rankkasadetta ja aiheutunutta pienimuotoista tulvaa ja lähteä sitten vaan juoksemaan. Niin tuo mukava siivooja tupsahti jostain sateenvarjon kanssa ja antoi meille, oltiin ihan äimistyneitä, Tuomas ei tajunnut sanoa mitään ::::D ja nä vaan sopersin syvimmät kiitokset. Tähän ihmisten hyväntahtoisuuteen ja pyyteettömään auttamiseen on joskus vaikea tottua...). Niin sateenvarjo ei siia tullut mukaan. :D

Venattiin kiinalaisperheen kanssa bussia pitkä tovi värjötellen ja lopulta tuli bussi ja itse olin ihan poikki ja meinasin nukahtaa tämän tästä bussimatkan aikana kun silmät vain lumpsui kiinni ja pää retkahteli. :D

Perillä Georgetownissa päädyttiin syömään Pizzahuttiin kun se tuli ensimmäisenä vastaan ja oli pakko saada jotain ruokaa ja äkkiä kun oli koko päivän huhkinut menemään ilman mitään välipaloja.

Otettiin pannupizza ja iso kaadin jääkylmää Pepsiä. Oli hyvää (ja kallista, kuten yleensäkin täällä länsimainen ruoka. Josta tosin Mäkkäri poikkeus).

Haettiin vielä illaksi eräästä suositusta paikallisesta leipomosta jättimäiset suklaahippumuffinsit (n. 70sent/kpl) kahvin/teen kaveriksi ja päätettiin vielä lenkkeillä hotellille kun ei jaksettu alkaa kyttäämään busseja. Sitten Tuomas läksi viemään pyykkejä itsepalvelupesulaan ja minä hyppäsin suihkuun. Ja onhan huomenna taas uusi päivä.. ;)