Korva, pullo vodkaa, meloni, seuraava määränpää ja yön naiset

Jännitti niin pirusti mennä sinne lääkäriin tänään. Mutta kannatti se mennä.
Siellä vaadittiin saada nähdä rahat ennen operaatiota. Odottelun jälkeen lääkäri kutsui huoneeseen ja käski pedille makaamaan kyljelleen. Sitten sanoi että aikoo ensin antaa puudutuspiikit kolmessa tai neljässä erässä.
"Sattuuko se?"
"Kyllä sattuu."
Silmät kiinni, lääkäri esitti pahoittelunsa "Im sorry" ja sitten lääkäri tuikkasi 4 piikkiä, joista kolme korvan lähelle ja yhden miltei suoraan itse paiseeseen. Se oli pahin ja piti hammasta purra ettei huuto pääse ilmoille. Kirosin vain mielessäni.
Sitten veitsellä viillettiin korvalehti auki - tätä en tosin tuntenut lainkaan. Tuli vain kamalan lämmin olo ja saatoin kuvitella miten veri pulppusi ulos haavasta. Lääkäri myös tarjosi Tuomakselle mahdollisuutta päästä katsomaan toimenpidettä hänen viereensä.
Sitten lääkäri puristi märän eritteen ja veren paiseesta ulos useaan otteeseen (Tuomas kuvaili näkyä järkyttäväksi) ja aloitti korvan paketoinnin.
Jutteli siinä sivussa niitä näitä - ihmetteli etteivätkö hiukseni ole oikeasti punaiset kun näyttävät niin aidon värisiltä minulle. :D
Uintikieltoa tuli, antibioottikuuri, kipulääkettä, erikoisrasvaa ja haavanhoitoa päivittäin.
Mutta kaikki on hyvin nyt kun sain sen patin vaan pois! Kokemus se oli taas tämäkin. Sitten kipinkapin hotellille huilaamaan.

Myöhemmin lähdettiin syrjemmällä sijaitsevaan Tescoon (suuri päivittäistavarakauppa) bussilla. Käytiin viinakaupassa (:D), ostettiin pari pyyheliinaa, sipsiä pari tuubia, Tuomakselle shortsit, muovipusseja ja viime reissulta hyväksi havaittua aloe vera shampoota joka viilentää hiukset ihanasti ja tuoksuu niiin hyvältä. ♡

Kun palattiin bussilla kotiin niin siellä oli pari paikallista miestä joilla oli isot ostoskassit jotka laskivst bussin lattialle. Oltiin heitä vastapäätä seisomassa (täällä paikallisbusseissa vain muutamia istumapaikkoja) niin heidän muovipussissa oleva vesimeloni vieri bussin kaasutellessa suoraan mun jalkoihin. Yritin poimia pussia mutta se meloni painoi kuin synti :D lopulta sain poimittua sen ja annoin niille miehille jotka oli ihan vaivaantuneita ja pyyteli anteeksi. :D Pian se meloni vieri toiselle puolelle bussia eikä miehet huomanneet mitään ja joku toinen paikallinen mies koitti asiasta sanoa mutta melonin omistaja oli kuin ei olisi kuullut ja sitten kaikki me muut katseltiin kun kamalan kokoinen meloni mennä viisti pitkin bussin lattioita kun kuski vain painoi kaasua lisää ja kaikki repesi nauruun. :D Se oli jotenkin huvittavan näköistä.

Puteli paikallista 40% Vodkaa viinakaupassa 2,90€

Käytiin vielä loppuillasta pesettämässä pyykit itsepalvelupesulassa. Vähän oli ruuhkaa ja meinas tulla kilpailua kuivausrummuista. :D Nyt on satsi ihanan puhtaita kuivia pyykkejä valmiina huomiselle. Huomenna pakataan kimpsut ja kampsut ja on aika hyvästellä Malesian ehkä viihtyisin paikka, eli Penang. Illalla kahdeksan pintaan lähtee bussi johon ollaan jo buukattu liput. Luvassa köröttelyä koko yön yli noin 8tunnin matkan päähän kalastajakylä Kuala Besutiin josta pitää vielä aamupäivällä napata paatti alle (jos saadaan). Seuraavaksi viideksi yöksi ollaan jo ostettu katto pään päälle Perhentian saarilta. Tarkemmin sanottuna Perhentian Besarilta (tarkoittaa isoa Perhentiania, on toinen pääsaarista).
On aivan uusi paikka meille ja tottakai siellä pitää päästä käymään, kehutaanhan saarta oikeaksi paratiisisaareksi kristallin kirkkaine vesineen, valkeine rantoineen ja tavattonan kauniine luontoineen.
Saarelle pääsee vain vesiteitse, siellä ei ole ollenkaan  kunnon teitä, se on yhtä viidakkoa tyypillisine eläinasukkeineen. Snorklsilureissuilla voi törmätä kilpikonniin ja haitkin tuolla uiskentekevat.
Me lähdemme hakemaan rentoutumista ja jouten oloa - toivottavasti sää suosii ja päästään perille.

Perhentian saaret tuossa A merkin kohdalla.  Ollaan nyt vastapäätä Perhentiania, länsipuolella manner Malesiaa.

Penangia tulee totisesti ikävä. Ruokaa, ihmisiä, kulttuuria, elämänmenoa ja elämäntyyliä... jään omalla tavalla kaipaamaan myös "ladies of the night"-ihmisiä jotka öisin huutavat tuolla kadunkulmalla. :D Täällä ladyboyt on niin tavallisia ihmisiä siinä missä kiinalainen romukauppias tai intialainen rahanvaihtajakin tai huivipäinen malajinainen. Ei sillä että heitä mitenkään erityisesti ihailisin (olen kyllä jo tullut jutelleeksi muutaman kanssa joka oli töissä vaateliikkeessä ja kosmetiikkakaupassa) mutta on aina hienoa kun ihminen uskaltaa olla oma itsensä ja vielä hienompaa jos hänet hyväksytään joukkoon sellaisena kuin kenet tahansa meistä; tavallisena ihmisenä katsomatta nokanvartta pitkin arvostellen. Kiitos Penang taas jälleen kaikista unohtumattomista kokemuksista ja muistoista!