Saarelta sivistykseen

On vierähtänyt jo tovi kun viimeksi tänne kirjoittelin kuulumisia. Tällä välin ollaan reissattu vallan toisenlaiseen miljööseen kun paratiisisaaren maisemat vaihtuivat suurkaupungin sykkeeseen, Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin.
Totta puhueksi päädyimme olosuhteidenkin pakosta pysähtymään tänne pariksi päiväksi....

Pari viimeistä päivää Perhentianilla sujui pääosin leppoisissa merkeissä; syötiin hyvin, luin yhden kirjan loppuun, maattiin rannalla, uitiin ja oltiin vaan. Päänvaivaa aiheutti tulevat matkasuunnitelmat; emme millään saaneet Air Asian nettisivuja toimimaan siihen malliin että se olisi hyväksynyt luottokorttimaksun verkkopankissa. Alkoi lyödä paniikkia päälle ja jo vuorokaudessa lentojen hinnat nousivat aika tavalla. Viimein sivut alkoivat toimia ja saimme varattua haluamamme lennot. Maanantaina iltapäivällä lähdetään lentämään Kuala Lumpurista Krabille Thaimaahan. Stoppi KL:ssä piteni kun aiempien lentojen hinnat nousi niin pirusti mutta maanantaille oli niin kohtuuhintaiset että napattiin ne - lisäksi maanantaina olisi tasan 2viikkoa matka-aikaa jäljellä joten olisi jo aika päästä näkemään haluamansa paikat.

Perhentianilta venetaksilla lähdettiin torstaina puolenpäivän aikaan kohti Kuala Besuttia. Liki tunnin venematkalla oli aikaa miettiä yhtä sun toista. Puhua ei viitsinyt kun paatin moottori pauhasi täysillä vieressä ja olisi tarvinnut huutaa. Meri oli niin kauniin kirkkaan sininen. Vuoristoiset pienet viidakkosaaret vilahtelivat ohi vasemmalta ja oikealta. Ilma oli kaunis. En voinut kuin ajatella osaksi jopa haikeana miten niin monet ihmiset eivät koskaan tulisi näkemään omin silmin tällaista kauneutta - on kuitenkin aivan eri asia nähdä se kaikki omin silmin kuin katsoa kuvia..

Kuala Besutissa oltiin ilman että tiedettiin yhtään mistään mitään. Oli lähdettävä etsimään bussiasemaa ja sitten selvitettävä koska ja mistä ja mihin hintaan lähtisi bussi Kuala Lumpuriin. Aika äkkiä löydettiin lippuja myyvä koju ja iloksemme saatiin kuulla ettei suinkaan tarvitse odottaa 6tuntia (tavallinen bussinodotusaika täälläpäin) vaan jo 30min päästä lähtisi bussi maan pääkaupunkiin. Lipulle tuli hintaa 10€ joka oli varsin kohtalainen summa 9tunnin ajomatkasta.

Bussin ikkunasta kuvailin joitakin ohi vilahtavia näkymiä (joita ohessa). Bussi meni lähinnä kapeita vuoristoisia teitä jotka olivat vehreän trooppisen kasvillisuuden ympäröimiä. Välillä tultiin pienten vaatimattomien kylien lävitse joissa paikalliset asuivat melko alkeellisen oloisissa hökkeleissä harvakseltaan ja sitten taas saattoi olla viidakkoa välissä ennen seuraavaa asutusta.
Kuulostaa ehkä hoopolta, mutta juuri se Malesia on minulle niin rakas joka ikkunasta silloin näkyi. Ei ne postikorttimaiset maisemat saarilla, ei Kuala Lumpurin suurkaupunki pilvenpiirtäjineen vaan juuri ne maaseudut ja kylät; suuret palmut, vehreä kasvillisuus ja perimalesialaiset matalat talot jotka ovat hieman ränsistyneen näköisiä, pihassa yhtä ränsistynyt Honda, huivipäinen nainen ja mies katselevat lasten leikkimistä pihalla ja pyykit, yleensä hyvin kauhtuneen näköiset lakanat ja vaatteet, hulmuavat köydestä tehdyllä pyykkinarulla.
On jotenkin todella mielenkiintoista nähdä talojen asukkeja vaikka juuri pihatöissä, ripustamassa pyykkiä, kävelemässä kotipihallaan ja leikitellä mielessään ajatuksella minkälaista heidän elämänsä oikeastaan on, ovatko asuneet aina siellä missä nyt asuvat, mitä tekevät vielä samana päivänä myöhemmin... Niin outoa ajatella että niissäkin pikkutaloissa elämä jatkaa kulkuaan joka päivä senkin jälkeen kun bussi on ajanut ohi ja ne ihmiset ja talot ovat lähteneet näköpiiristäni iäksi.

Oltiin 10 jälkeen illalla Kuala Lumpurissa. Piti hetki kerätä itteään kun oli sen verran puhki 9tunnin matkasta ja pää pyörällä minne väenpaljouteen oli putkahtanut. Oli kamala nälkä ja väsy ja yöpaikasta ei ollut tietoakaan. Päätettiin että lähdetään LRT:llä kohti Pudun aluetta ja mennään yhdeksi yöksi hotelliin jossa oltiin viimevuonna viimereissussa ja havaitttiin hotelli hyväksi. Kamat sisään ja yön selkään etsimään ruokaa. "Eksyttii " baarialueelle ja se musiikin jumputuksen, humalaisten ihmisten ja kadunreunassa seisoskelevien ilotyttöjen määrä oli suunnaton. Ihan erilaista kuin Bangkokin öiset krääsäkojut, kaljakojut ja baarit ja pingpongshow-huutelijat.
Vatsat täynnä hotellilla oltiin vasta pitkällä aamuyöstä...

Onneksi aamulla saatiin ilmainen aamiainen buffettipöydästä (jossa joku nainen, ihan tavallinen hotellin asiakas, halusi paahtaa mun leivät itse???:D). Sen ja kunnon suihkun jälkeen tuntui olo mitä mainioimmalta! Lähdettiin kohti uutta yöpaikkaamme reput selässä, sekin Pudun alueella. 28eurolla saatiin tosi siisti huone johon kuului niin ikään ilmainen aamuaisbuffet. Täällä siis maanantaihin ja sitten Thaimaa kutsuu taas! Ja kohta lähdetään ottaan Kuala Lumpuri haltuun. ;)