Viimeiset päivät

Lauantaina päädyttiin turistihelvetiksikin kutsutulle Khao san roadille. Meininki oli mun makuuni jo liian ahdistavaa. Pirusti turisteja ja pirusti turisteja ahdistelevia kauppiaita jotka tuli ihan iholle ja kailotti korvan juuressa ja milloin lätkittii käsivartta tarjoten ties mitä.
Urhoollisesti mentiin 2kertaa päästä päähän rauhallisesti katsellen ja kieltäytyjen ostamasta milloin puisia soittimia, milloin sytkäritaskulamppuja, milloin big dick-käsikoruja, selfie-keppejä, ö-luokan t-paitoja, räätälien pukuluomuksia.. Hiukopalana välissä ostettiin kevätkääryleitä ja Tuomas ahmaisi skorppioonin tikunnokasta (2€). :D Mulla ei just silloin ollut nälkä.. :D
Myöhemmin Tuomas yritti hieroa kauppaa isosta mustasta hämähäkistä herkkupalana, mutta hinnasta ei myyjän kanssa päästy yhteisymmärrykseen... :/

Tämä päivä käytettiin viimeisten ostosten tekoon keskustassa (Tuomas kävi parturissa, 5€) ja sen jälkeen lähdettiin vielä Chatuchak markkinoilla käymään jossa tehtiin vielä muutamia löytöjä.
Kaatosade iski päälle ja oltiin kuin uitetut koirat tuhansien muiden tapaan. Hotellilla lämmin suihku ja kuivat vaatteet.
Sitten pyykinpesua ja lähdettiin syömään viimeinen illallinen, minä suosikkiani vihreää currya ja Tuomas sweet and sour mustekalaa. Kyytipojaksi tietty kylmää Changia ja niitä sitten nautiskeltiin hiljaisessa ravintolassa 80luvun rockin soidessa hiljaa taustalla.

Pölistiin kaikenlaista - mitä reissussa oli tapahtunut ja sitä minkälaista Suomessa taas olisi ja mietittiin kauanko pystyisi reissaamaan ennen koti-ikävää. Siihen ei tosin vastausta keksitty.

Aamulla kuudelta taksi hakee meitä ja lähdetään kohti Suvarnabhumin lentokenttää. Reput on pakattu ja maataan jo peiton alla. Muutama tunti unta ja lentokoneessa ehtii sitten taas vetää lisää sikeitä... :D

Oli mahtava reissu. Palaan takaisin Suomeen lukuisia kokemuksia rikkaampana ja erittäin rakkaiden muistojen kanssa. Ja tämä ei varmasti ollut viimeinen matkamme!

Chatuchak markkinat

Torstai käytettii Bangkokin ostoskeskuksissa kiertelyyn. Kohtuu monta käytiin läpi. Ilmajunalla Siamiin; Siam Paragon, Siam Center, Siam Discovery ja sitten ilmajunalla Phrom Phongiin, jossa käytiin Emporiumissa ja EmQuartierissa. Ai niin ja sitten Asokessa Terminal21:ssä.
Kyllä tuli kierrettyä ja hyvin vähän löytyi mittään, Tuomakselle farkut ja mulle reppu. Siinä tais olla koko saalis? :D
Väkeä oli liikkeellä (yllätys yllätys).

Eilen käytiim vielä yksi ostoskeskus läpi (Central World) ja sitten lähdettiin Chatuchak markkinoille. Skytrain asema oli lievästi sanottuna tukossa ja jouduttiin odottamaan kolmatta junaa johon mahduttiin ja sinnekin kuin sillit suolapurkissa. Se oli valtavaa sekasortoa.
Markkinoilla vierähti muutama tunti. Kaikkea oli kaupan ja väkeä enemmän kuin Porin Jazzeilla koskaan. Tehtiin pienimuotoisia ostoksia, syötiin makkarat ja Tuomas osti pienen pussillisen mustekaloja jotka hotki tikun nokasta kun käveltiin markkinoilla, yritettiin harjoittaa tinkaamista ja kaupantekoa ja ihmeteltiin vain.
Kyllä oli eilisehtoon jälkeen jalat kipeät. Kun tultiin illalla hotellille niin keskellä tietä käveli jättikokoinen kalkkuna. :D

Vähiin käy aikamme reissussa ja sitä myöten tarinointini täällä blogissa. Ollut upea reissu jälleen kerran. Nämä matkat on olleet jokaisen käytetyn euron arvoiset ja en voisi keksiä rahalle parempaa vastinetta. Joku toinen olisi varmasti sijoittanut tämänkin rahan aivan toisin mutta matkustelu on aina ollut meidän valintamme. Varmasti jatkossakin uudenlaiset seikkailut maailmalla kutsuvat. Nämä ovat niitä todellisia sijoituksia ja rahassa on vaikea mitata niitä kokemuksia ja upeita muistoja ja kohtaamisia ihmisten kanssa, jotka osaksemme olemme taas saaneet.

Bangkokissa taas

Huomenta!
Bangkokissa ollaan; herättiin juuri äsken pitkiltä yöunilta.

Eilinen päivä kului siten että herättiin aamulla 6 jälkeen, pakkaus, aamupala ja juteltiin viimeisen kerran hotellin omistajan kanssa (vihaan hyvästejä).
8 pintaan meitä tultiin hakemaan ja vietiin lautalle. Ferryn yläkannella istuessa katsottiin miten Samuin saari alkoi pikkuhiljaa jäädä kauemmas ja kauemmas ja porasin varmaan koko matkan. :'D Näytejä kuvia olisi saanut kannelta mutta eipä juuri ollut intoa kuvata...
Hassua silti miten saari näkyi kuitenkin mantereellekin asti vaikka ferryllä matka mantereelle kesti puolitoistatuntia.

Jälleen tunnin bussimatka Surat Thanin lentokentälle ja sieltä sitten parin tunnin odottelun jälkeen Air Asian koneella Bangkokiin jossa oltiin perillä viiden aikaan. Helvetin kalliilla taksilla Don Muengan kentältä Bangkokin keskustan suuntaan ja taksi ei edes osannut ajaa perille joten matkassa "vähän" kesti...

Hotellimme Pas Cher hotel de Bangkok oli
rauhallisemmalla sivukadulla hieman piilossa. Pienen pieni pyöreä mies ryntäsi hotellin sisältä kantamaan meidän laukut aulaan ja avasi mulla oikeen oven ja kätteeli ja pompi sinne sun tänne.
Sisäänkirjaus, huoneeseen ja vielä kunnon porut ennenkuin pystyin ryhdistäytymään. :D Ikävä on kyllä vittumainen tunne.

Käytiin kaupassa tekemässä pienet ostokset, syömässä ja käveltiin jo pimeillä kaduilla katsellen mitä ympäriltä löytyy. Koska kello oli kuitenkin päälle yhdeksän ei auttanut kun palata hotellille ja käydä nukkumaan...

Nyt vaatimattomalla aamiaisella. :D

Hyvästien aika lähenee

Rennot oltavat ollut!

Viikonloppuna paistoi viimein aurinko hetken aikaa täälläkin ja käytiin tsekkaamassa ranta ja maattiin hetken aikaa siellä samalla kun jäätelökauppiaat ja muut pörräsi ympärillä.

Myöhemmin iltapäivällä lähdettiin käppäilemään kohti turistikatua jota ollaan koitettu välttää parhaamme mukaan. :D Olihan se pienimuotoinen turistihelvetti ja pari vaatturia hyökkäsi meidän kimppuun. Toinen tyytyi pelkkään jutusteluun mutta toinen vei Tuomaksen mukanaan "väkisin" liikkeeseensä ja minä kipitin perässä. Ukko siinä heitti heti suomea minkä taisi, käski meidät sohvalle ja löi vaatekatalogit käsiin. Yritettiin kokoajan lähteä ja sanoa ettei tällä kertaa tarvita hänen palveluksia mutta aina mies vain löi uusia kuvastoja käteen ja lopulta innostui niin että vuoroitellen osoitti eri vaatekappaleita päällään ja huusi suomeksi "PUKU" "PUSERO" "PAITA" ties montako kertaa. Tuomas nousi ylös ja sanoi että nyt me mennään ja kiitti miestä vaivannäöstä niin miespä veti sekunnissa hyllystä kangasrullan ja heitti Tuomaksen päälle ja ukko mulle huusi "KATSO SINÄ HÄNELLE PAITA!". Mies veti laskimen ja sanoi että tekee huomiseksi paidan 900bahtilla. Tuomas siihen että ei mahdu nyt budjettiin niin mies intti että se 900 on bahtia eikä euroa :''D. Lopulta välipakolla vaan paettiin sieltä ja mies vielä virnuillen koitti huudella eikö tehtäisi mulle edes yhtä mekkoa. :D Hui, olipa kyllä supliikki myyntimies.

Käytiin syömässä ja kotiinpaluumatkalla "eksyttiin" baariin ottamaan drinkit, otin pina coladan ja Tuomas long island ice tean. Isot oli drinkit ja viinaa melkein pelkästään

Mutta äärimmäisen taidokkaaati tehty ja hinta oli ihan ok, 3€/kpl.

Sen verran oli hyvää että toisetkin vielä, otettiin jotkin erikoisemmat ja väkevyys ja maku aina vaan parani. :D Olin jo hutikassa kahden drinkin jälkeen. 

Poikettiin vielä oluille rantabaariin hotellin lähelle. Oli tunnelmallinen paikka kun meri oli 1-2metrin päässä pöydistä ja ihmiset oli hyvällä tuulella ja valaistus olo tunnelmallinen muuten pimeässä yössä.

Hotellilla törmättiin omistajaan ja jumiuduttiin jutteleen respaan hänen kanssa yli tunniksi ennenkuin mies lähti kotiinsa. Mies vähän naureskeli ensin kun rysähdettiim respan sohvalle suut korvissa. :::D Mutta kiva juttutuokio.

Lähdettiin sitten vielä kuitenkin yöhön; ensin samaiseen rantabaariin juomaan yhdet kaljat ja sitten pitempi matka baarialueelle kävellen, joka oli muuttunut maksullisten naisten temmellyskentäksi. Osa pomppi ympäriinsä pikkuhoususillaan. Etittiin yhtä tiettyä baaria jota ei meinannut löytyä ja kyseltiin neuvoja niin Tuomaspa kysyi yhdestä paikasta "naisilta" neuvoa mutta heillä olo muunlaiset touhut mielessään. :'D Oikea baari löydettiin jossa ei ollut muita asiakkaita ja juteltiin Ramonespaitaan pukeutuneen hipahtavan baarinpitäjän kanssa niitä näitä. Teki oikein extravahvoja paukkuja. Jos oikein muistan hänen nimensä oli Tub, 29v ja asunut ikänsä Thaimaassa. Juteltiin kaikenlaista ladyboysta hyttysiin.

Aamulla kun heräsi oli olo yllättävän heikko. :D

Sunnuntaina käytiin kokeilemassa uutta ruokapaikkaa ja harhailtiin kaupungilla ja ostettiin vikat postikortit. Käytiin lieventämässä darraa parien drinkkien verran ja alkoi vähän helpottaa...
Ja jälleen hyvä tovi hotellin omistajan kanssa puhuttiin sohvilla löhöillen - tai hän eniten äänessä oli kertoen itsestään ja elämästään ja ihan kaikesta. Mahtava tyyppi - harvoin tapaa niin rentoa ja mukavaa ihmistä ja sattui vielä että on suomalainen. :D Rohkeasti sanottu mutta ihailtava persoona ja elää elämäänsä just niinkuin haluaa ja se on mahtavaa koska siihen ei moni vaan pysty/kaikilla ei ole rohkeutta siihen. Tullaan varmasti muistamaan tämä kohtaaminen hänen kanssaan aina enkä tiedä onko liikaa sanottu mutta hänen takiaan ainakin itse tulen tuntemaan kaipausta tänne. Kovasti. Kumpa voitaisiin vaa  jäädä tänne. Kumpa.. Ennen en ole koskaan tuntenut näin kovaa haikeutta mitää reissupaikkaa kohtaan. Toivottavasti voitaisiin vaihtaa yhteistietoja ja yhteydenpito säilyisi jollain tasolla. Kaikkea hyvää hänelle ja alkaneelle hotellibisnikselle - tulee varmasti menestymään alalla. Ja iso kiitos! ♡
Aurinko pehmittänyt pään kun nousee kyyneleet silmiin. :'D

Huomenna aamulla 8 aletaan taittamaan matkaa Bangkokiin!

Samuilla olo jatkuu!

Eilen vuokrattiin auto kulkupeliksi! :D Kyllä jännitti niin pirusti kun tiet täällä on tosi kapeita, paljon kapeampia kuin Suomessa ja liikenne ihan hullua. Tottahan toki vasemmanpuoleinen liikenne, "nopein menee ensin" ja liikennesäännöttömyys tiedettiin entuudestaan kun viimevuonna ajeltiin pari päivää Malesian Langkawilla mutta täällä on kyllä aivan toisenlainen miljöö ajella.

Tuomas lähti vuokraamaan autoa Kambodzasta kotoisin olevan työntekijämiehen (jonka kanssa paljon juteltu tänään) kanssa, nimeltään Sinap ja kulkupeliksemme saatiin metallinhohtoisen oranssi, automaattivaihteinen Honda. Vuorokausivuokra oli hieman suolainen (1500 bahtia) mutta kyllä tuo piti kokea! 800bahtilla olisi saanut manuaalivaihteisen ison Jeepin mutta ei sellaisella uskalla täällä ajaa. :D

Liki ensimmäisenä todistettiin onnettomuutta kun nainen oli kaatunut skootterin kanssa ja makasi maassa rähmällään.

Ajeltiin lopulta koko Ko Samuin saari ympäri paikkoja katsellen muutamissa tunneissa. Länsipuoli saaresta oli hiljaisempaa, paikoin maaseutumaista ja jollakin tavoin aidompaa. Siellä tuntui olevan paljon aurinkoisempaakin (täällä taas vaihteeksi sataa kaatamalla).

Käytiin myös visiitillä Wat Khunaramissa katsomassa muumioitunutta munkkia! Paikalla oli myös muutama (elävä) munkki. :D

Käytiin syömässä eräässä ravintolassa ruoka jota en voi kylliksi kehua. Parhaimpia ruokia elämäni aikana. Vihreä kanacurry (3€). Annos oli valtava ja söin sen viimeiseen pisaraan saakka (työntekijät seurasivat auu korvissa kun yritin viimeisetkin pisarat saada hotkittua. Mausta tuli mieleen turkinpippurikarkit.

Täälläkin paikassa työntekijät olivat älyttömän kohteliaita koko visiittimme ajan ja jopa keittiön kokit lähtiessämme hyvästelivät meidät.

Thaimaalaiset on tosi kilttiä ja avuliasta kansaa, ja kohteliaita. Olin typerästi olettanut että täällä vaaleaihoisen nähdessään näkevät vain tukun tuohta ja mielistelisivät sen vuoksi mutta tuo on vilpitöntä ystävällisyytyä.

Olemme koittaneet ottaa oppia ja aina jossain syömässä käydessä esittää syömisen jälkeen jotain positiivista kommenttia (aina sitä toki oikeasti tarkoittaen).

Hotellillakin palvelu pelaa ja ystävällisyyttä ei voita mikään - oltiin UNOHDETTU eilen 8 000 bahtia (+200€) vanhaan huoneeseemme pyyheen väliin :D Emme muistaneet lainkaan koko asiaa kunnes yksi työntekijöistä tänään tuli Tuomaksen luo naureskellen "money money" tuoden rahoja ja toinen työntekijä sattui näkemään tilanteen ja vitsikkäästi totesi että mahtaako kaikki rahat olla vielä tallessa. Olihan ne - ihan hyvin joku olisi voinut napata rahat ja me oltaisiin muistettu ties koska fyrkat ja oikeaa syyllistä tuskin koskaan olisi selvinnyt. Mutta ensikerralla pitää kyllä itse olla tarkempi.

Tuomas hävisi viime iltana ulos kauaksi aikaa ja ehdein melkein huolestua. Lopulta Tuomas palasi kertoen että oli kohdannut tämän hotellin suomalaisen omistajamiehen ja olivat jutelleet pitkät pätkät. Naureskeltiin asiaa kun tuntui niin hauskalta että päädyttiin juuri tänne.

Tänään aamulla tapasin itsekin miehen aamiaisella. Suomeksi käytiin keskustelua ja mies antoi vinkkejään. Aamiainen oli niin valtava että syötiin itsemme kipeiksi. Tuotiin nuudeli-kanakeittoa kulhollinen, suuri hedelmälautanen, salaattia, paistettuja nakkeja, munakokkelia,  paahtoleipiä, tuoretta appelsiinimehua ja kahvia. Pakko oli jättää keitosta puolet kun tuli syötyä ihan liikaa. Ja kaikki ilmaista!

Lähdettiin ajamaan aamiaisen jälkeen autolla katsomaan Big Buddha patsasta ja merenneitoa. :D Paikalla oli munkki joka kehoitti mua laittamaan sellaisen huivin olkapäiden peitoksi jotta sain mennä katsomaan Buddhaa rapouset ylös.

Bensavalo alkoi palaa ja löydettiin vain 1 bensa-asema ja bensa oli sieltä loppu. Toista asemaa ei löydetty mistään ja lopulta mentiin takaisin hotellille ja pyydettiin hotellin onistaja tuleen mukaan ajelulle etsimään bensa-asema. :D Hän lähti ja ajeltiin pidempi lenkki jutellen niitä näitä ja hän kertoili Thaimaasta/Samuin saaresta, vinkkasi paikkoja ja kyseli meistä.
Pakko sanoa että oli kyllä tosi mukava mies ja mieluusti hänen juttuja kuuntelisi lisää sen verran mielenkiintoisia ja kamalan mukava ihminen. Kuulemma jos jatketaan vielä huomisen jälkeen täälläoloa niin voi antaa meille jotain alennusta ja sanoi että voi tänään laittaa meille höyrysaunan (täällä sellainenkin on kuulemma).

Vietiin pyykit pesuun ja käytiin saunomassa ja välillö juotiin uima-altaalla oluet. Jotenkin tämä paikka asiakaspalvelultaan ja tunnelmaltaan on parhaimpia. Jokainen työntekijä on mukava ja viihtyisäkin tämä on. Olemme saaneet tähän asti olla ainoat asiakkaat ja omalla tavalla sekin on ollut ihan kivaa kun olemme ainoat "passattavat".

Loppuillasta käytiin vielä syömässä, minä otin yllättäen vihreän kanacurryn. :D Joku asiakas toi lemmikkipupun ravintolaan ja oli pukenut sen ihme vaatteisiin.. Pupu kirmasi pitkin lattioita ja puri mun kenkiä. :D

Saapuminen Ko Samuille

Eilen saavuttii  Ko Samuin saarelle Thaimaan itäpuolelle. Osa matkasta ensin Surat Thaniin minivanilla, osa loppuunkuluneella bussilla (joka lemahti ikävästi virtsalta). Bussi hajosi myös kesken matkan keskelle ei mitään ja liki tunnin kuski koitti veivata bussia toimimaan kun me matkustajat seisottiin tiensivussa tietämättöminä koska päästään jatkamaan matkaa ja mitä on tekeillä. Ohi kulki ihmisiä skoottereilla, jotka naureskelivat ja toivottivat ironisesti tsemppiä ja ottivat kuvia ja videoita meistä tienlaidassa seisovista ihmisistä. :D

Päästiin lopulta satamaan josta speedboat kyydillä puolentoistatunnin matka kohti Ko Samuin saarta. Perille päästessä puoli viiden aikaan iltapäivällä satoi kaatamalla ja taivas oli musta. Satamassa meitä odotti taksikuski joka piti pään päällä kylttiä jossa luki Tuomaksen nimi ja huitoili meille.
Kuski heitti meidät Chaweng beachille jossa yöpaikkamme sijaitsi.
Taksissa ympäristöä tarkkaillessa kävi selväksi että Samuin saari oli suuri, ahtaan oloinen ja tiet kapeita. Autoja ja skoottereira mennä huristi ruuhkiksi asti. Vaaleaihoisia turisteja oli paljon enemmän kuin missään muussa paikassa jossa olemme ennen käyneet. Tosin tämän tiesimmekin suunnilleen etukäteen mutta olisi vaihtelua kokeilla joskus muutakin saarta, kuin sellaista jossa hyvä kun osan päivää tulee sähköä bungalowiin ja missään ei näy ketään.

Hotellilla meitä odotti naistyöntekijä jolla oli paidassa Suomenlipun kuva. Kyseinen hotelli on kuulemma suomalaisomistuksessa (tosin kaikki kohtaamamme työntekijät ovat olleet paikallisia). Vastaanotto oli tosi ystävällinen kaatosateesta huolimatta ja nainen kantoi reppuni huoneeseemme. Huone oli jokseenkin värikäs mutta tilava.

Asetuimme taloksi. Tarkistelimme sieltä täältä ettei huoneessa ole kutsumattomia vieraita, joka ei lie lainkaan tavatonta täälläpäin maailmaa. Otin taskulampun ja menin kontalleni sängyn eteen ja kurkistin alle ja hyppäsin samantien ylös kirkuen. Sängyn alla oli jokin hirveä elukka! Se paljastui jättimäisen suureksi miehen nyrkinkokoiseksi koppakuoriaiseksi jolla oli helvetin pitkät tuntosarvet. Onneksi oli kuollut! Huhh että kyllä pelästyin.

Lähdimme jossain kohtaa kaatosadetta uhmaten etsimään syötävää. Kadut olivat iltaisin pilkkopimeitä, ravintoloita oli tien molemmin puolin vieri vieressä. Päädyimme pieneen kivaan ravintolaan jossa oli suuri monisivuinen menu ja ruokia ja juomia aivan laidasta laitaan. Päädyimme ottamaan annokset kuuluisaa Thaimaalaista pad thaita (paistettua nuudelia ja kanaa) (2€ per annos) ja minä otin juomaksi tuoreesta kiivistä puristetun mehun ja Tuomas mangomehun.
Palvelu oli kamalan ystävällistä ja kohteliasta ja puolin ja toisin lausuttiin kiitoksia toistuvasti. Ruoka ja juoma todella hyvää ja työntekijät olivat mielissään kehuista jotka lausuimme poistuessamme.

Palattuamme hotellin huoneeseen vastassa oli yllättys. Huoneemme lattia oli täysin kauttaaltaan täynnä hyönteisiä! Hyönteiset olivat lentäviä muurahaisia jotka olivat pitkin lattioita isoissa kasoissa. Niitä oli täysin liioittelematta satoja! Totesin Tuomakselle että olkoon kuka mitä mieltä tahtoo mutta tämä on asia josta mielestäni voi mennä valittamaan työntekijälle.
Työntekijä halusi tulla itse katsomaan tilanteen ja vaikutti hämmentyneeltä mutta sanoi että sadeilma saa ne hakeutumaan sisälle suojaan ja eivät ne ihmisiä pure että hän voi hakea harjan ja lakaista niitä pois. 2 työntekijää tuli harjojen kanssa pian lakaisemaan isot keot elikoita. Sanoimme ettemme öttiäisiä pelkää mutta on epämukavaa olla huoneessa joka on niitä täynnä.
Lopulta saimme toisen samanlaisen huoneen jossa ei luojankiitos elikoita ollut lainkaan eikä niitä tullut sinne onneksi nukkuessammekaan.

Tänään aamulla joku oli tuonut meille sateenvarjot odottamaan huoneen ulkopuolelle. Hipseimme aamupalalle hotellin pihalle katokseen. Työntekijät olivat ystävällisiä ja toivottivat hyvät huomenet. Aamiaiset tilattiin listalta (sisältyi huoneemme hintaan) ja otin itse pannukakkua, nakkeja, munakokkelia ja tuoretta appelsiinimehua ja kahvia. Työntekijä toi lisäksi suuren lautasen ihania tuoreita hedelmiä; mangoa, omenaa ym.
Lisää mehua ja kahvia sai pyydettäessä ja kamalan kohteliaita oltiin kokoajan, ehkä suomalaisen näkökulmasta liiaksikin asti mutta muistimme vastavuoroisesti kiittää myös kokoajan kun uusi lasi mehua kannettiin pöytään tai haluttiin kahvia lisää.
Aamupalan loppupäässä eräs työntekijämies tuli pöytäämme suuren kartan kanssa. Juteltiin pitkät tovit; me kyseltiin saaresta kaikenlaista ja hän vastaili. Saatiin hyviä vinkkejä.

Täällä ei ole muita asiakkaita edes näkynyt. :D

Tänään päivä taas alkanut sateen merkeissä mutta toivotaan että aurinkokin jossain kohtaa alkaiso paistamaan. Vaikka vielä käsitystä ei juurikaan tästä saaresta ole niin ainakin hotellimme väki on avuliasta ja kovin suomalaismyönteistä. :D Tuntuu kuin kotimaamme takia saisimme erityiskohtelua...

Jänniä suunnitelmia on kehitteillä parastaikaa (Tuomas niitä on valmistelemassa kun mä jäin kirjoittamaan päivitystä). :D Jännittää niin pirusti!

Tiikeritemppelillä

Olen niin väsynyt mutta tyytyväinen! Oli niin upea päivä että huh heijaa!

Lähdettiin tänään Tiikerinluolatemppelille (Wat Tham Suea). Tiedettiin että edessä on "vähän kuntoilua" mutta rehdisti sanottuna otti kyllä koville. Niin koville että meinasi usko loppua päästäänkö ikinä huipulle. Edessä oli 1237kpl porrasta kohti karstivuorenhuippua ja suurta kultaista Buddhaa. Askelmat olivat pahimmillaan varmasti lähempänä puoltametriä että sai askelmalla jalkaa jo oikeasti nostaa ja ja paikoin kivuttiin täysin pystysuoraa ylös. Välillä porras oli niin kapea että piti mennä sivuttain. 300askelman kohdalla olin vain hikinen puuskuttava pallo. :D Asiaa ei helpottanut trooppinen ilmasto ja auringonpaiste..
Jo alkupäässä joku eurooppalainen mies tuli portaissa vastaan - hän oli kuulemma jo huipulla käynyt eikä toista kertaa mene ja urakka joka meillä on edessä on valtava. Rohkaisi kovasti!
Siellä täällä kaiteissa näkyi porrasnumero
 ja sitä enemmän poikki olin mitä isomman luvun näin. 500portaan kohdalla olin jo ihan valmis koko touhuun ja hiestä läpimärkä. Ei auttanut kun huilata hetki ja katsoa maisemia välillä - korkealla jo oltiin!

Mutta en mä olisi kehdannut edes kertoa reissusta Tiikeritemppelille jos ei oltaisi päästy huipulle - joten kyllä sisulla vain ylös asti. Kyllä kannatti - palkinto odotti huipulla. Mahtavat maisemat ja suuri kultainen buddhapatsas. Oli jollain tavalla rauhoittavaa tarkkailla munkkeja huipulla, jotka tekivät kunniaa Buddhalle ja liikuskelivat äänettä katsellen mietteliäinä horisonttiin. Kaikki oli niin kaunista ja ainutlaatuista.

Alas tulo kävi jouhevammin, joskin hiki virtasi entiseen malliin ja jalat tutisivat ja tärisivät niin että välillä oli työtä pysyä pystyssä. Kaatosadekin yllätti kesken alastulon.

Heti alhaalla taksikuski (tai "taksikuski") koitti uunottaa meitä vaatimalla moninkertaiset summat kyydityksestä, mutta ei annettu periksi vaikka miten oltiin kuolemanväsyneitä. Löydettiin kuski jonka lava-autoon hypättiin ja mies lähti kiikuttaan meitä vaimonsa kanssa Krabi towniin. Pyysi mies hieman extraa (60bahtia eli 1,5€) mutta se oli monta sataa bahtia vähemmän kuin mitä taksisuhari oli koittanut meiltä puijata!

Matkalla nähtiin pellolla suuri norsu käyskentelemässä!

Krabin kaupungissa jäimme kyydistä torilla jossa oli menossa ruokamarkkinat ja vilskettä oli. Sekaan vaan! Missään ei lukenut englantia tai edes länsimaisia kirjaimia,

 joten ei ollut tietoa mitä mikäkin ruoka oli. Mentiin yhteen kojuun ja osoiteltiin vaan sormella sinne sun tänne. :D Reilu 2€ maksoi kannu vettä ja isot lautaselliset ruokaa; riisiä, kanaa ja perrrrkeleen tulista maksasoosia(?) + vihanneslautanen. Oli hyvää mutta se maksanpalojen seassa oleva kastike oli niin tulista että multa lähti ääni hetkeksi ja tuntui että huulet turposi. :D Mutta oli kerrassaan paikallinen makuelämys!

Ostettiin jälkkäriksi mukaan hotellille isotpalat suklaakakkua (1€/pala) ja käytiin ostamassa postikortteja ja halpaa aurinkorasvaa ja sitten täydessä lastissa olevassa lavataksissa Krabi townista Ao Nangiin. Oli upea päivä mutta kyllä on puhkikin! 

Huomenna jatketaan taas matkaa. Ollaan varattu 1700bahtin reissu Koh Samuin saarelle. Matkanjärjestäjä tulee aamulla puoli 10 hakemaan meitä hotellilta ja pitäisi olla myöhään iltapäivällä perillä Samuilla, jonne on matkaa noin 300km.

Seuraava päivitys siis luultavasti sieltä!