torstai 16. kesäkuuta 2016

Saapuminen Ko Samuille

Eilen saavuttii  Ko Samuin saarelle Thaimaan itäpuolelle. Osa matkasta ensin Surat Thaniin minivanilla, osa loppuunkuluneella bussilla (joka lemahti ikävästi virtsalta). Bussi hajosi myös kesken matkan keskelle ei mitään ja liki tunnin kuski koitti veivata bussia toimimaan kun me matkustajat seisottiin tiensivussa tietämättöminä koska päästään jatkamaan matkaa ja mitä on tekeillä. Ohi kulki ihmisiä skoottereilla, jotka naureskelivat ja toivottivat ironisesti tsemppiä ja ottivat kuvia ja videoita meistä tienlaidassa seisovista ihmisistä. :D

Päästiin lopulta satamaan josta speedboat kyydillä puolentoistatunnin matka kohti Ko Samuin saarta. Perille päästessä puoli viiden aikaan iltapäivällä satoi kaatamalla ja taivas oli musta. Satamassa meitä odotti taksikuski joka piti pään päällä kylttiä jossa luki Tuomaksen nimi ja huitoili meille.
Kuski heitti meidät Chaweng beachille jossa yöpaikkamme sijaitsi.
Taksissa ympäristöä tarkkaillessa kävi selväksi että Samuin saari oli suuri, ahtaan oloinen ja tiet kapeita. Autoja ja skoottereira mennä huristi ruuhkiksi asti. Vaaleaihoisia turisteja oli paljon enemmän kuin missään muussa paikassa jossa olemme ennen käyneet. Tosin tämän tiesimmekin suunnilleen etukäteen mutta olisi vaihtelua kokeilla joskus muutakin saarta, kuin sellaista jossa hyvä kun osan päivää tulee sähköä bungalowiin ja missään ei näy ketään.

Hotellilla meitä odotti naistyöntekijä jolla oli paidassa Suomenlipun kuva. Kyseinen hotelli on kuulemma suomalaisomistuksessa (tosin kaikki kohtaamamme työntekijät ovat olleet paikallisia). Vastaanotto oli tosi ystävällinen kaatosateesta huolimatta ja nainen kantoi reppuni huoneeseemme. Huone oli jokseenkin värikäs mutta tilava.



Asetuimme taloksi. Tarkistelimme sieltä täältä ettei huoneessa ole kutsumattomia vieraita, joka ei lie lainkaan tavatonta täälläpäin maailmaa. Otin taskulampun ja menin kontalleni sängyn eteen ja kurkistin alle ja hyppäsin samantien ylös kirkuen. Sängyn alla oli jokin hirveä elukka! Se paljastui jättimäisen suureksi miehen nyrkinkokoiseksi koppakuoriaiseksi jolla oli helvetin pitkät tuntosarvet. Onneksi oli kuollut! Huhh että kyllä pelästyin.

Lähdimme jossain kohtaa kaatosadetta uhmaten etsimään syötävää. Kadut olivat iltaisin pilkkopimeitä, ravintoloita oli tien molemmin puolin vieri vieressä. Päädyimme pieneen kivaan ravintolaan jossa oli suuri monisivuinen menu ja ruokia ja juomia aivan laidasta laitaan. Päädyimme ottamaan annokset kuuluisaa Thaimaalaista pad thaita (paistettua nuudelia ja kanaa) (2€ per annos) ja minä otin juomaksi tuoreesta kiivistä puristetun mehun ja Tuomas mangomehun.
Palvelu oli kamalan ystävällistä ja kohteliasta ja puolin ja toisin lausuttiin kiitoksia toistuvasti. Ruoka ja juoma todella hyvää ja työntekijät olivat mielissään kehuista jotka lausuimme poistuessamme.

Palattuamme hotellin huoneeseen vastassa oli yllättys. Huoneemme lattia oli täysin kauttaaltaan täynnä hyönteisiä! Hyönteiset olivat lentäviä muurahaisia jotka olivat pitkin lattioita isoissa kasoissa. Niitä oli täysin liioittelematta satoja! Totesin Tuomakselle että olkoon kuka mitä mieltä tahtoo mutta tämä on asia josta mielestäni voi mennä valittamaan työntekijälle.
Työntekijä halusi tulla itse katsomaan tilanteen ja vaikutti hämmentyneeltä mutta sanoi että sadeilma saa ne hakeutumaan sisälle suojaan ja eivät ne ihmisiä pure että hän voi hakea harjan ja lakaista niitä pois. 2 työntekijää tuli harjojen kanssa pian lakaisemaan isot keot elikoita. Sanoimme ettemme öttiäisiä pelkää mutta on epämukavaa olla huoneessa joka on niitä täynnä.
Lopulta saimme toisen samanlaisen huoneen jossa ei luojankiitos elikoita ollut lainkaan eikä niitä tullut sinne onneksi nukkuessammekaan.


Tänään aamulla joku oli tuonut meille sateenvarjot odottamaan huoneen ulkopuolelle. Hipseimme aamupalalle hotellin pihalle katokseen. Työntekijät olivat ystävällisiä ja toivottivat hyvät huomenet. Aamiaiset tilattiin listalta (sisältyi huoneemme hintaan) ja otin itse pannukakkua, nakkeja, munakokkelia ja tuoretta appelsiinimehua ja kahvia. Työntekijä toi lisäksi suuren lautasen ihania tuoreita hedelmiä; mangoa, omenaa ym.
Lisää mehua ja kahvia sai pyydettäessä ja kamalan kohteliaita oltiin kokoajan, ehkä suomalaisen näkökulmasta liiaksikin asti mutta muistimme vastavuoroisesti kiittää myös kokoajan kun uusi lasi mehua kannettiin pöytään tai haluttiin kahvia lisää.
Aamupalan loppupäässä eräs työntekijämies tuli pöytäämme suuren kartan kanssa. Juteltiin pitkät tovit; me kyseltiin saaresta kaikenlaista ja hän vastaili. Saatiin hyviä vinkkejä.

Täällä ei ole muita asiakkaita edes näkynyt. :D


Tänään päivä taas alkanut sateen merkeissä mutta toivotaan että aurinkokin jossain kohtaa alkaiso paistamaan. Vaikka vielä käsitystä ei juurikaan tästä saaresta ole niin ainakin hotellimme väki on avuliasta ja kovin suomalaismyönteistä. :D Tuntuu kuin kotimaamme takia saisimme erityiskohtelua...

Jänniä suunnitelmia on kehitteillä parastaikaa (Tuomas niitä on valmistelemassa kun mä jäin kirjoittamaan päivitystä). :D Jännittää niin pirusti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti